Yritän pysyä kylmänä, viileänä. Välillä jätän vastaamatta Karin viesteihin. Jotkut viesteistä ovat raivostuttavia ja typeriä. En ota selvää hänestä. Toisinaan viestit ovat todella fiksuja ja välillä kuin 10-vuotiaan pojan kirjoitamia. Ihollani kalvaa jatkuva ikävä hänen kosketukseensa. Se tekee minut sairaaksi. Minulla on pakonomainen tarve saada nähdä hänet, vaikka kuitenkin pelkään sitä yli kaiken. Kauppaan mennessä otam mp3 soittimen ja soitan musiikkia niin lujaa, että välillä pelkään menettäväni kuuloni. Mutta en halua kuulla yhdenkään vieraan mieheen minulle osoittamia sanoja. Jätän silmälasitkin kotiin, jotta en vahingossakaan näkisi häntä. Kuljen puolisokeana ja täysin kuurona kotini lähistöllä. Iisakki ihmettelee, mutta ei kysy mitään.

En näe Karia. Osaksi siksi, että me ilmoitamme aina toisillemme, kun olemme menossa johnkin lähistölle, jotta toinen tietäisi pysyä poissa. Se on ärsyttävää ja raivostuttavaa, mutta pakollista. Tiedän jo nyt, että järkeni katosi sinä päivänä lopullisesti, kun Kari ojensi minulle kotini avaimet. Paluuta ei ole, joten on parempi olla varovainen, kuin varomaton. Silti olen kuin kuolemankivuista kituva poloinen. Kaipaus tekee minut sairaaksi ja ihoni on jatkuvasti jännittynyt. Yritän purkaa suunnatonta halua kaikkeen mahdolliseen. Pahimpina hetkinä maistan pienen tilkan tulista kastiketta, toivoen sen polttavan seksuaalisethaluni samoin tavoin kuin makuaistini. Mutta minä ainoastaan totun siihen. Kun muut maistavat litkua nähdessäni minun tekevän niin, he haukkovat henkeään vesien vuotaessa silmistä. Kasvot punehtuvat ja saan kiikuttaa vettä sekä pelätä, että joku raukka vielä kuolee, koska minä haluan Karia niin järjettömän paljon. Me annamme asiakkaille maistiasia, markkinoidessamme uutuutta ja asiakasparat luulevat, että tulisuus on vain pelkkää puhetta. Totuus on se, että olen turtunut kastikkeen tulisuuteen, sen polte ei ole mitään verrattuna siihen, millainen roihu sisälläni käy.

Loppuviikosta olen väsynyt ja nääntynyt. Työpäivän jälkeen päätän poiketa paikallisessa räkälässä, siellä samassa, jossa kohtasin Karin. Mutta kari ehtii ensin. Hänlähettää viestin ja kertoo, että istuu siinä samaisessa baarissa. Tulistun. Laitan kitkerän viestin, sillä en kaipaa muuta kuin päästä istumaan sinne, oluen ääreen ja pois kotoonta. Karilta tulee humalainen typerä viesti, jossa hän sanoo, että voihan hän lähteä, jos se on niin vaikeaa. Raivo hyökyy ylitseni, kiukku.

" Ei kun hei, älä mene minnekään. Pysy siellä! Mä tulen sinne ja potkasen sua nilkkaan. Ja jos sä haluat, niin sä voit tulla istumaan mun pöytään, mutta sun typerällä veljelläsi ei ole mitään asiaa siihen pöytään. Sä olet niin raivostuttava."

Istun koneella ja avaan kolmannen oluen, kun Karilta tulee viestiä, että hän siirtyy paikalliseen keskustaan. Ravintolan nimi on outo. Jätän oluen juomatta ja syöksyn ulos. Kävelen kiukusta nopeutunein askelin kohti kotini lähellä olevaa kuppilaa ja jupisen mielessäni kaikki maailman kirosanat, jotka osaan. Vannon että potkasen häntä ja ehkä tinttasen viellä nyrkillä perään. Enkä minä ole väkivaltainen, kaukana siitä. Mutta hän saa minut palamaan, niin halusta kuin raivosta. Pettymyksekseni Kari on jo ehtinyt lähtemään. tilaan oluen ja istun harmistuneena hiljenneessä ravintolassa Iltalehti kädessäni. Lopulta kuohuntani menee järjellisyyteni yli ja kysyn baarimikolta, tietääkö hän ravintolaa, johon Kari kertoi menneensä. Nimi on hänelle outo, mutta yksi ravintola on, josta nimi voisi olla lyhenne. Pyydän tilaamaan taksin. Samalla tiskille astelee nelikymppinen nainen, joka pyytää myös tilamaan itselleen taksia läheiseen keskustaan kuljetettavaksi.
- Kuule, pääset samalla kyydillä ja säästät rahasi. Voit hypätä samaan kyytiin. sanon naiselle. Taksia odottaessa kiroilen itsekseni ja vannon antavani miehelle kunnolla selkää, kun näen hänet. Taksissa selviää, että nainen on menossa samaan ravintolaan, kuin minäkin. Tosin nimi kuulostaa ihan erilaiselta, mitä Kari viestiinsä laittoi.

Keskustassa maksan taksin ja hyppään ulos. Harpon nopeasti kohti ravintolaa ja kiivetessäni portaita ylös, Näen Karin ilmestyvän tupakalle. Minua ei pelota, enkä ole epävarma. Olen ainoastaan raivoissani, pettynyt ja väsynyt kiusoitteluun, jota olemme pitäneet yllä. Karin suu loksahtaa hämmästyksestä auki, kun hän näkee minun ottavan viimeisiä askelia, kunnes seison hänen edessään.
- Etkö sä osaa typerys lukea? Oletko sä täysin lukutaidoton? kysyn kiukusta kiivaana ja jatkan yhä enemmän kiivastuen.
- Mä käskin syn pysyä paikallasi, jäämään! Mä olen niin helvetin vihainen, että voisin vaikka lyödä tai potkaista sua! Kari käskee potkasemaan tai lyömään, sanoo, että antaa tulla. Ja minä potkaisen, mutta ohi nilkan. Kiroan ja nousen varpailleni, nostaen sormeni hänen kasvojensa tasalle.
- Sä viet nyt mut kotiisi, kuulitko. Viet mut kotiisi ja panet mua ja katokkin kanssa, etytä olet vittu paska pano! Muistakkin se! heilutan sormeani hänen nenänsä edessä kasvot kiukusta punehtuneina. Kari naurahtaa hämmentyneenä ja hänen veljensä katsoo parhaaksi poistua koko ravintolasta ja olla todistamatta tämä kummaliista näytelmää.
- Mennään sisäälle, mä tarjoan sulle oluen. Kari ehdottaa, raapien hämmentyneenä kaljuansa. Rauhoitun ja suostun tulemaan sisälle. Kari maksaa narikkani ja hakee minulle oluen. Kun pääsemme istumaan hän vain hymyilee hämmentyneenä, kysyy miten osasin tulla sinne. Vastaan, että hän itse kertoi minulle, missä oli.
- Mut miksi sä tänne tulit? Eikä meidän pitänyt pysyä kaukana toisistamme? hän kysyy hymyillen huvittuneena.
- Älä viitsi. Sä itse halusit, että mä tulen. Et sä muuten olisi kertonut missä olet. vastaan kyllästyneenä. Me puhumme, tai Kari enimmäkseen. Minä katselen hänen kasvojaan ja huuliaan lumoutuneena siitä, mitä edessäni näen. Sydäntä särkee. Hän on niin kaunis ja suloinen. Juomme oluet ja päätämme lähteä. Kari tilaa taksin. Taksissa kinastelemme siitä mihin taksi meidät vie. Kari sanoo, että kioskille, jossa tapasimme toisen kerran, jotta voin mennä kotiin. Minä sanon, että Karille.
- Sä viet mut kotiisi, panet mua ja olet vitun paska pano! Ja sen jälkeen mä jatkan elämääni, kuin sä et olisi siinä koskaan ollutkaan. sanon Karille ja taksikuskille kerron, että me emme jää kioskilla, vaan menemme suoraan osoitteeseen, joka ensiksi hänelle mainittiin. Taksikuski katsoo kiinostuneena peruutuspeilistä takapenkillä käytävää näytelmää ja yrittää olla hymyilemättä. Huomaan, miten hän kääntää päätänsä hiukan sivuttain, jotta kuulisi kinastelumme paremmin.

Karin luona hyppäämme taksista ulos. Kari yrittääs ovittaa avaintansa kerrostalon ulko-oveen.
- Jos sua niin panettaa, niin voitaisiinhan me pyytää yksi lisää? Saisit ihan kunnolla, pyydetään mun kaksoisveljeä. Mä voin soittaa ja kysyä, haluatko sä?
- Hyi helvetti..en todellakaan halua! katson järkyttyneenä Karia ja mietin mielessäni, kuinka montaa naista he ovat yhdessä hoitaneet. Mieleen nousee kuva veljestäni ja minusta samoissa lakanoissa harrastamassa seksiä jonkun naisen kanssa. Ajatuskin puistattaa.
- Hyi vittu, sä olet sairas! Hyi helvetti, et oo tosissasi! inho kuuluu äänestäni.
- Kyllä mä voin soittaa jos sä haluat. lupaa Kari auliisti. Sanon, etten todellakaan halua ja että toivon, että hän tosissaan vitsailee vain humalassa, muussa tapauksessa kallonkutistaja voisi olla paikallaan ja jopa suositeltavaa. Sisällä Kari rahaa patjansa olohuoneeseen huoneesta, jonka hän jakaa isoveljensä kanssa. Riisuudumme ja kietoudumme toisiimme kuin käärmeet. Suutelen Karia ja halu, joka minussa on roihunnut viimeiset päivät purkautuu hänen huulilleen. Ahnehdin häntä, kuin nälkään kuoleva ruokaansa tai janoinen juomaansa. Huuleni siirtyvät alaspäin ja otan Karin suuhuni. Hän on enemmän veltto kuin tilanteesta innostunut. Hetkeksi tunnen oloni täydelliseksi ääliöksi ja vaivaantuneeksi hänen elottoman elimensä kanssa.
- Voitko sä tehdä palveluksen. Kari pyytää. Nostan pääni uteliaana.
- Voisitko suudella mua mahasta, mua ei oo kukaan suudellut mahasta pitkään aikaan. katson mieheen tyrmistyneenä ja melkein alan nauramaan. Hetkeen en pysty kuin tuijottamaan häntä, kunnes saan taas itseni liikkeelle ja toteutan hänen pyyntönsä. Kari huokailee onnellisena.
- Ihanaa, kiitos. Toi tuntuu niin hyvältä. myöhemmin, suutelun ja silittelyn jälkeen, Karin miehuus on kunnossa. Me suoritamme eläimellistä menoa eläimellisessä asennossa ja minä kaipaan jotain vielä eläimellisempää.
- Voitko sä puolestasi tehdä mulle palveluksen? kysyn ja jatkan, - Votko ottaa mua hiuksista kiinni? mies hämmentyy mutta suostuu, takaa päin hän kietoo kätensä pitkiin hiuksiini ja minä villiinnyn. Kaikki on täydellistä, kunnes takaani kuuluu vaikerrusta.
- Ai, ai, sattuu, sattuu! käännyn hölmistyneenä katsomaan Karia ja lopetan liikkeeni.
- Teinkä mä jotain väärin? Mihin sua sattuu? kysyn kauhistuneena mieheltä.
- Ei, ei, ei mua satu, mutta sua sattuu. puren poskiani etten nauraisi. Vakuutan, ettei se haittaa, mutta Kari ei suostu vetämään minua enää hiuksista. Kun olemme saaneet kaiken päätökseen puen päälleni ja nousen lähteäkseni. Kari yrittää estellä, hän ei halua että lähtisin, mutta minun on pakko. Eteisessä hän puhuu Juliasta. Katson mieheen viileästi.
- Sä voit puhua sun Exästä, mutta mua ei kiinnosta, enkä mä kuuntele. Voit sä kyllä puhua, mutta mua se ei kiinnosta ja voinhan mä kuunnella, mutta en kuuntele. Kari pyytelee anteeksi, kysyy että tarvitseeko minun mennä. Vastaan, että tarvitsee ja avaan ove. Kotiin päin kulkiessani mietin mihin sekopäähän olen sekaantunut ja miksi ihminen, joka on kaikkea muuta kuin mistä yleinsä kiinnostun, on saanut minut niin sekaisin. Hän on hullu, jopa osittain nolo. Mutta en saa mielestäni hänen pyyntöään suudella mahaa. Niin naurettavaa kuin se olikin, on se suloisinta mitä koskaan olen todistanut.